Agulon ilmastolliset ja kasvimaantieteelliset piirteet ovat tyypillisiä saarten pohjoisrinteille. Koska suuri kalliojyrkänne erottaa rannikon ja kunnan ylänköalueet toisistaan, vuotuinen sademäärä kasvaa alankoalueiden alle 300 mm:stä ylänköjen yli 500 mm:iin ilman jatkuvuutta. Antropisen toiminnan tuloksena kasvillisuus on voimakkaasti muuttunut jokilaaksoissa ja rannikolla. Alkuperäiskasvillisuudesta ovat kuitenkin esimerkkeinä sabina-pensaat, joita on eniten Vallehermoson läheisyydessä, sekä saaren huippua lähestyttäessä laakeripuumetsät, jotka kuuluvat Garajonayn kansallispuistoon.

Fysiografian termein Agulon kunnassa voidaan hahmottaa kaksi eri sektoria: alankoalue, jossa sijaitsevat kylän keskus sekä Lepen seutu, sekä ylänköalue, johon kuuluvat Sobreagulon ja Las Rosasin jokilaaksot. Nämä erottaa toisistaan amfiteatterin tavoin kaareutuva satoja metrejä korkea kalliojyrkänne. Toisin kuin muissa La Gomeran saaren asutuskeskuksissa, rakennukset Agulon kyläkeskuksessa ovat hyvin keskittyneet kolmeen erilliseen alueeseen nimeltään El Charco, Las Casas ja La Montañeta. Monien näiden rakennusten julkisivu osoittaa saarella harvinaista arkkitektonista rikkautta, joka osaltaan johtui siirtolaisuudesta Amerikkaan 1900-luvun alussa ja toisaalta siitä että niissä asui tavan omaan ympäröivän seudun yläluokka.

Agulo on perinteisesti muodostanut yhden tärkeimmistä maanviljelyn kunnista La Gomeralla, ja sen banaanien tuotanto oli parhaimmillaan verrattavissa Hermiguan vastaavaan. Nykyisin maatalousmaan hylkääminen on yleistä, ja se on ollut demografisen reduktion tärkeimpiä syitä viime vuosina. Täten banaanin viljelyn pinta-ala, joka 1980-luvun alussa oli 70 hehtaaria, väheni vuosikymmenen loppuun mennessä puoleen. Tärkeimmät syyt tähän ekonomiseen taantumaan ovat olleet arkaaisen kastelujärjestelmän ylläpito, ja kaivojen sekä vedenottotunneleiden (galerías) puute. La Palmitan pato, joka kerää vetensä Sobreagulon valuma-alueelta, on suunniteltu ratkaisemaan ne vakavat kastelujärjestelmän puutteet, joista Agulon kunnan alaosat ovat kärsineet.

Agulo on yksi niistä La Gomeran kunnista joka on eniten kärsinyt väestön vähenemisestä viime vuosina. Nykyinen väestömäärä on noin 1220 asukasta, puolet vuoden 1960 tasosta. 590 asukkaan (1991) kyläkeskus on myös kohdannut demografisen reduktion ja nähnyt väestömääränsä pienenevän tuntuvasti. Tämä lasku selittyy suurella poismuutolla, joka näkyy väestön ikärakenteessa huomattavana ikääntymisenä – 29% väestöstä on täyttänyt 60 vuotta – ja nuorempien ikäluokkien pienenemisenä. Muuttoliikkeen ohella kunnan väestön ikäpyramidi osoittaa myös jyrkän syntyvyyden laskun viime vuosina.