Hermiguan laakso jaetaan perinteisesti ylä- ja alaosaan, ja se käsittää joukon asutuksen keskuksia, jotka levittäytyvät lineaarisesti San Sebastianiin johtavan päätien molemmin puolin. Tämä laakso, joka alkuperäisasutuksen aikoihin muodosti Mulaguan kantonin, oli se alue johon saaren hallitseva luokka asettui asumaan espanjalaisten 1400-luvun valloituksen ja kolonisaation jälkeen.

Alueen suotuisasta ilmastosta ja runsaista vesivaroista johtuen Hermiguan laakso erikoistui alusta saakka erilaisten vientiin tähtäävien kasvien viljelyyn. 1500-luvun puoliväliin saakka jatkunutta menestyksekästä sokeriruon viljelyn kautta seurasi viininviljelyn aika, jota kesti 1700-luvulle saakka. 1900-luvun alussa banaaneista tuli tärkein viljelykasvi, ja niiden vientiin Euroopan markkinoille vuonna 1909 rakennettiin kuuluisa Hermiguan kuormauslaituri paikallisten maanomistajien toimesta.

Kasteluviljelyn yleistyminen ja laajeneminen lisäsi paikallista väestönkasvua, ja vuonna 1940 Hermigua oli jopa saaren väkirikkain kunta. Maatalouden kriisi seuraavien vuosikymmenten aikana johti kuitenkin muiden La Gomeran kuntien tavoin suureen poismuuttoon alueelta ja iso osa terassiviljelmistä hylättiin. Nykyisin ekoturismi nähdään mahdollisena poispääsynä kunnan pysähtyneen talouden tilasta, hyödyntäen alueen monia luonnon ja kulttuurin nähtävyyksiä, kuten Roque de San Pedro, El Cedron laakeripuumetsä, La Gomeran Etnografinen Museo, Gofion Museo, jne.

Nähtävyydet

Fiestat